Ruusysängyn valmistusta jouluna 2023.
Edelliset kolme ruususänkyä veistin kouluaikoina Jurvassa, tilaa oli sekä kaikki pelit ja vehkeet. Haastetta hommaan saa mukavasti näin kotioloissa. En voi kuin olla kiitollinen perheelleni siitä loputtomasta kärsivällisyydestä, mitä lastut sängyssä ja hiontapöly aamupalaleivän vieressä voikaan vaatia.
Pitkää päivää, dethline lähestyy.
Kyllähän minä aloitin hommat täällä verstaan virkaa toimittavassa navetankeittiössä. Muuripadalla ei kuitenkaan -25asteen pakkasia ulkona pidetä, ja kun liimasaumat alkoivat vain jäätyä, käski mieheni minut sisälle jatkamaan. Olihan se huomattavasti mukavanpaa veistellä, puuhellan lämmössä.
Lapinpöllö
Yhteistyöprojekti Mestaritakoja Seppo Riihosen kanssa lennätti tämän hieman jo kyllästyneen oloisen pöllerön upeine puineen Ivalon lentokentälle asti.
Keittiön kaaokseta avaraan Lappiin
Helmipöllö
Toteemipaalu Rootskylässä Faces festareilla joskus 2010 vuoden hujakoilla. Veistin koko viikon maassa kököttäen tätä tuoretta koivutukkia. Ranteet olivat levossa niin kipeät, että en voinut lopettaa veistämistä, vaan veistin tätä aamusta iltaan. Onneksi muisoista on hämärtynyt se miten selvisin öistä. Ostin festareilta myös ensimmäisen rumpunahkani ja se oli kojootin. Rakensimme kylää viikon ennen varsinaisia festareita. Kun festarit alkoivat alkoi myös rankkasade. Asuin kahden hengen telttassa poikaystäväni kanssa ja tiestysti rumpunahka kastui jo ensimmäisenä yönä. Kun sade ei juuri taukoja pidellyt, oli sunnuntaina teltta niin raadon hajuinen, että huippasi. Kaiken lisäksi kärsimme hajusta koko viikonlopun aivan turhaan, koska kuskimme ei suostunut ottamaan haisevaa nahkaa kyytiin ja jouduin jättämään sen matkasta. Nämä nykyisin puhdistamani peuran nahat eivät edes märäntyneenä vedä vertoja kojootin löyhkälle.
